Raakilemallin asuntobussilla reissaamista

Kyllähän sillä parin kesän aikana seikkailtiinkin ympäri Suomea. Korpilahden lisäksi muun muassa Oulussa, Kuusamossa, Kotkassa, pari kertaa Salossa, Rautavaaralla, Kristiinankaupungissa, ja viimeisimpänä varsin oleellinen purkaamokäynti Savonlinnan kupeella Enonkoskella. Tuo Enonkosken käynti olikin melko säväyttävä kokemus.


Kausi 2018

Neitsytmatkalla, yö Jsk veturitallilla. Rautatieläinen ei pääse rautateitä pakoon. :D

__________________________________________________

Ensi kertaa kotipihassa Ylivieskassa. Naapuruston mielipiteet vaihtelevia.

__________________________________________________

Korpilahden kokoontuminen

Paluumatkalla Äänekosken kohdilla oli levikkeellä jonkun sieluntoverin aika hurjaksi palanut matkis-Scania. Veti kyllä hiljaiseksi ja sai myös miettimään omaa paloturvallisuutta ihan toden teolla.

__________________________________________________

Mökkireissulla. Pärjää myös metsässä!

__________________________________________________

Kauden viimeinen ajo lokakuussa, siirto Ylivieskasta Sastamalaan. Ajoitus meni vähän myöhäseksi ja jouduimme suolamyrskyyn. Korvensi meitä molempia, linjavaunua pelleistä ja minua sielusta.

Teiden suolaaminen itsessään on kyllä ok, jos sillä suinkin saadaan estettyä Konginkankaan tapauksen toistuminen. Mutta näiden armaiden harrastevehkeiden kylvettäminen tuolla lällissä ei kyllä siltikään tunnu hyvältä. Pitäisi vain osata ja malttaa lopettaa ajokausi ajoissa!

__________________________________________________

Kausi 2019

Käytiin maalaiskomediassa. Kettu-Raineri ei ollut kotona.

Eikä Piiparinen

__________________________________________________

Matkalla Kiskoon kevättalkoisiin. Kärjessä yhdisyksen sauna-auto. Ruma, mutta hyvä.

__________________________________________________

Uusi kotipiha ja kotipihan väki. Huomattavasti edellistä naapurustoa myötämielisempi suhtautuminen. 

__________________________________________________

Risukeittämässä Juveninkoskella. Auto ei ole kuvassa, mutta liittyy vahvasti.

__________________________________________________

Aamu Pälkäneellä. Lempikin valitsi suosikkipaikkansa. "Jos haluat kodin parhaalle paikalle, siirrä kissa."

__________________________________________________

Edellisen hyvin palvelleen "matka"mersun purkureissulla Sievissä. Kori päätyi kattilatehtaalle, mutta moottori sai vielä töitä kaverin valtavasta Sprinter-alustaisesta Tabbert-matkamersusta.

__________________________________________________

Pysäkki Weteraanikonepäivillä. Tänä vuonna lupaan laittaa sarkahousut ja nappihenkselit, jos suinkin löydän! Linjavaunu tosin jäänee tällä kertaa kotipihaan.

Kävin samalla reissulla pyörähtämässä Leiffin tilalla. Taas jostain magnetoitui kissa.

__________________________________________________

Piipsjärvi Cruising. Äh, olikin pikkuautotapahtuma.

__________________________________________________

Heinäkuussa jouduttiin rullien päälle. Toinen viisari näytti kattilaan ja toinen Kittilään, eikä siitä tasaantunut vaikka Nokian Autokatsastuksen inssi polki ja laahuutti jarruja ainakin kymmenen minuuttia. Jarruvoimaa kyllä oli, mutta tasapainoa ei löytynyt. 

Asiallinen konttori, ihan joka paikassa ei insinööri viitsi alkaa näkemään samanlaista vaivaa jarrujen hakemiseen. Tuonne kyllä ajelee mielellään kauempaakin.

__________________________________________________

Kesän päätapahtuma oli Rautavaaran lentokeskuksella. Katsastusvastusten vuoksi tämä reissu käytiin siirtoluvan turvin. Ei se onneksi ainoa tarrakilpiauto siellä ollut.

__________________________________________________

Riittävän jarrutasapainon löydyttyä käytiin yöreissu Keihässalmella.

__________________________________________________

Sekä sotavaunun hakureissulla Kristiinankaupungin liepeillä.

__________________________________________________

Ja Enonkoskella.

__________________________________________________

Sekä lopuksi syystalkoissa Kiskossa.

__________________________________________________

Pieniä remontteja ja kehitystöitä piti toki matkan varrella tehdä:

Äänimaailma autossa alkoi jo edelliskesän loppua kohden olla aika röyhkeä, ja viimeisen reissun ajelinkin jo Peltorit päässä. Koko asia muistuikin vasta seuraavana kesänä käynnistellessä autoa talviseisonnan jäljiltä, ja tietysti silloin oli piakkoin tarkoitus lähteä reissuun kohti Kiskoa. Tuolle varmaan pitäisi tehdä jotain.

Noin.

Kaverin aarrevarantojen ääreltä löytyi nuo kasari-linjavaunuun liki välttämättömät klassiset juustoraastinkapselit. Rakastuin näihin jo pikkujätkänä, Suomen Tivolin autovarikko oli ehkä paras asia koko tivolissa, ja hienoin asia niissä autoissa oli nää kapselit.

16-tuumaiset, mutta näyttävät sopivan noihin 17,5-tuumaisiinkin vanteisiin aivan hyvin.

Purkaamolta löytyi muutamalla kympillä Waecon taukoilmastointilaite, jonka myötä myös laturi vaihtui alkuperäisestä 55-ampeerisesta 80-ampeeriseen. Siitä taas ei ihan parilla kympillä selvinnyt, mutta välttämätön hankinta tulevaisuutta ajatellen kun sähkökilkettä tulee kyytiin jos jonkinmoista. Samalla vetelin myös asuntopuolen sähköt erilleen, ja siihen piiriin kaksi 230Ah akkua.

Tuo ilmastointilaitehan oli sökö, mutta kätevänä yleismittaajana ja kolvailijana löysin siitä särkyneen regulaattorin. Vaihdoin sen ja sehän rupesi pöhistelemään pakkasta mökkiin iloisesti. Asentelin sen sitten tuohon kattolunkan päälle muokkaamalla mukana tullutta FH-Volvon asennuskehystä.

Laite pelasi ihan mukavasti pari viikkoa, kunnes hajosi taas enkä ole sittemmin ehtinyt paneutumaan muuten kuin katsoin että se sama murkula sieltä oli taas palanut. Varmaan pitäis muutenkin hommailla se kilowatin malli, tuo on vähän hengetön. Mutta onhan se leuhkan näköinen tuolla katolla.

Oulun reissulla puuhastelin viime talvena vaihtokaupassa tulleen aurinkolipan paikalleen. Kai jostain kasipari-Volvosta alunperin, mutta ihan mukavasti se tuohonkin asettui.

Samalla kehittelin tuon pakoputken suhteen jotain vähän vakavammin otettavaa. Vaikka kyllähän siitä aika huvittavan näköinen viritys tuli siltikin, mulla nyt vaan sattui olemaan pelkästään suoraa putkea. :D

Alkupätkälle en turhaan tuhlannut ajatuksia enkä putkea, menee joka tapauksessa uusiksi ahtimen myötä.

Öljynsuodatin alkoi norua öljyä Rautavaaralle lähtiessä, joten jonkinlainen pikaremontti oli tehtävä. Täysin pullotiivis siitä ei tullut edelleenkään, täytyy kasailla uudestaan liiman kanssa paremmalla aikaa. Tässä taisi jokunen voimasana lennähtää.

Niin, katsastushan ei tosiaan ollut mikään läpihuutojuttu, kesästä menikin pari päivää jarruja askareellessa. Rummut puolelta toiselle ja hihnojen hionta, yhtään osaa ei tarvinut vaihtaa. Eipä kyllä ollutkaan mitä vaihtaa, nämä paineilmatehosteisten jarrujen osat ovat melkoisia keräilyharvinaisuuksia.

Etuakselin stefa jotakuin 81-62-9

Rummun halkaisija 305mm

Hihnan leveys 135mm

(Jänne ja kengän säde unohtui mitata)

Samalla käytin osin mielenkiinnosta, osin mittailusyistä etujarrusylinterit auki.

Männän halkaisija 38mm

Myös LA-puhelin on tärkeä! Rompetorilta aikanaan löytynyt ja sen jälkeen aarteen lailla hillottu iskemätön Mocoma 59S löysi loppusijoituskohteensa.

Myöskin tuota keväällä (vähän liian) kiireesti perään puuhasteltua vetokoukkua täytyi vahvistaa kestämään raskaammatkin kärryt. Lisäsin kolmiotuennat, eiköhän tuo nyt.

Perävaunusähköt otin suoraan takarasialta, pitäisi ehkä seuraavaksi releyttää jännitteenalentimen kautta systeemi 12-volttiseksi, ettei aina tarvitsisi jumpata polttimoiden kanssa. Nythän tuolta pistokkeesta tulee 24v.

Myös naapurin kissa halusi auttaa!

(Kuvan makkarasaumat on avattu ja korjattu)

Reissukausi päättyi syyspesuun

Lupailin jo edellisessä kirjoituksessa kertoa alkaneista purkutöistä ja tulevaisuudensuunnitelmista, mutta jollain lailla tuntui luontevammalta kertoa nämä tähänastiset seikkailut ensin. Jospa seuraava kirjoitus sitten paneutuisi niihin! Ja myöskin siihen syksyllä käytyyn Enonkosken reissuun, se kun liittyy hyvinkin läheisesti tähän tulevaan uudelleenrakennukseen.

Mercedes-Benz L613D-KAV / Kiitokori

Itse auto. Syntytarina juontuu 1980-luvun alkupuolelle. VHL tilasi Kiitokorilta näitä autoja ilmeisesti viisi kappletta vankien lomakuljetuksiin. Alusta on Mersun 130-hevosvoimainen ja 6700kg kokonaispainolle tehty 613D, jonka päälle Mercedeksen alihankkijana toiminut koripaja rakensi osittain Mersun pelleistä sivuovettoman, väliseinällisen umpikuorma-auton. Autot toimitettiin Kiitokorin tehtaalle Kausalaan, jossa ne rakennettiin kuorma-autoista linja-autoiksi. Väliseinä poistettiin, ja sekä kuljettajan ovi että takaovet pellitettiin umpeen. Sivuikkunoita varten seinärakennetta muokattiin, alkuperäiset pellistä kantatut ruoteet katkottiin kokonaan pois ja tilalle tehtiin lasien runkokehykset neliöputkesta. 80-luvulla liimalasit tekivät jo kovasti tuloaan linja-autoihin, mutta siitä huolimatta näihin autoihin tulivat vielä perinteiset ja perinteikkäästi vuotavat kiilakumitiivistelasit. Auto nyt on muutenkin varsin tyypillinen aikalaisensa linja-auto, niin tyyliltään kuin ratkaisuiltaan.

Valmistuttuaan tämä kyseinen auto toimitettiin Oulun lääninvankilaan, jossa se palveli toimessaan aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Oulusta auto siirtyi Ylitornion vankilaan, jossa se palveli vuoteen 2016. Lopulta auto siirtyi Naarajärvelle, jossa se maalattiin ja myytiin VHL:n myyjäisissä alkukesästä 2017 yksityishenkilölle. Samalle henkilölle, jolta minä sen sitten ostin.

Auto säilyi työuransa ajan melko muuttumattomana. Vankiosaston kiilakumilaseihin lisättiin jossain vaiheessa ulkopuolelle peltiset haitat yhden vangin poistuttua omatoimisesti kyydistä potkaisemalla koko lasi tiivisteineen ulos reijästään, ja kattoluukkun kanteen lisättiin vahvistuslatat toisen vangin poistuttua sen lävitse. Ilmeisesti valtion 600-sarjalaisen Mersun takapenkki ei kelpaa kaikille.

Ostettaessa auto oli päällisin puolin ihan hyvässä kunnossa. Helmaan maalauksen yhteydessä tehdyt ratsupaikat (peltiä pellin päälle laastarityyppisesti) ja kittiviritykset tosin näkyivät jo kaukaa, mutta mitäpä noista. Kilometrejä oli valtionpalveluksen aikana kertynyt 398 tuhatta, eikä määrä ollut yksityisomistajan aikana enää siitä oleellisesti kasvanut. Renkaatkin olivat melkein uudet. Ostin lopulta auton koeajamatta, kuunntelin ainoastaan että moottori käy siististi, paineilmat pysyvät sisällä eikä kompressori kolise. Se kompressori kun on näissä tyyppivika, sen kiertokangen kammenkaula on hieman makaaberin näköisesti suoraan nokka-akselissa kahden nokan välissä ja kangen alapään laakerin pettäessä menee koko nokka-akseli solmuun. Ja siinä samassa luultavasti koko moottori, sillä tokihan sinne varsinaiseen kampikoneistoonkin joku nokka-akselinpätkä putoaa, Murphyn lain mukaisesti.

Auto jäi kutenkin tällä ensimmäisellä reissulla vielä myyjän pihaan, olin liikkeellä omalla autolla ja tarvitsin vielä pienen tovin aikaa käytännön asioiden järjestelyyn.

Parin viikon kuluttua lähdin hakureissulle. Katsastus oli ummessa, joten hain autolle siirtoluvan ja tarrakilvet. Kävelin kauniissa kesäsäässä muutaman kilometrin Pieksämäen asemalta myyjän omistamalle varaosaliikkeelle, jonka pihassa auto oli. Sen kummemmitta mutkitta hoidimme kauppamuodollisuudet loppuun ja lähdin ajelemaan muutaman sadan kilometrin päähän kohti Peten residenssiä.

Autossa oli hetikin suuremman auton tuntua kuin lähisukua olevassa 508:ssa. Sivelihän se kieltämättä yksinkertaista raskaaseen kalustoon lukkarinrakkautta potevaa miessielua kun kuusilitrainen kutoskone murisi oikean jalan vieressä koppansa alla ja paineilmat suhahtelivat. Ja sähkötkin täysin 24-volttiset, kuten isojen poikien autoissa konsanaan. Tuntui itse asiassa jopa hämmentävän väärältä kun käynnistäessä ei kuulunutkaan sitä tuttua salamaraudan nassahdusta penkin alta.

Matka sujui ilman sen kummempia ongelmia. Alkuun jarrut hieman täristivät käytönpuutettaan, ja pienestä tärinästä päätellen jotain orastavaa kardaanivikaakin taisi olla. Illalla vietettiin Peten luona after-renkaanpotkijaisia, ja hankinta todettiin yhdessä tuumin hintaansa nähden ihan siedettäväksi, vaikka se kardaani nyt vähän täristelikin. Rumpujarrujen sielukkaan persoonallinen käytös taas on Mersun tunnustettu ominaisuus, sen tietää jokainen joka on joskus käynyt sellaisen kanssa jarrudynamometrin päällä.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, pian tämän jälkeen auto rakennettiin kiireenvilkkaa säädökset täyttäväksi matkailuautoksi. Katsastus meni uusintatarkastuksen kautta, käsijarrua piti vähän kiriä ja tasailla.

Tyttöystävän ilmeessä oli ehkä pientä järkytyksensekaista hämmennystä kun nappasin sen iltapäivällä Tampereen keskustorilta kyytiin, mutta pakkohan tuollaisen ylipaineistetun merikontin näköisen laitoksen on jotain tunteita herättääkin. Mutta kyllä se kai musta edelleen tykkää. Ja ehkä jo nykyään tuosta autostakin vähän.

Alusta asti on ollut toki selvää, että koko mööpeli menee täyssaneeraukseen heti kun vain saa pahimmat poltot ajeltua ja saa aikansa suunnitella. Tätä kirjoittaessa purkutyöt ovat pyörähtäneet käyntiin, ja niistä voisinkin kirjoitella seuraavaksi.